Q & A
ma 17.8.2020Kerro miten, miksi sinusta tuli taiteilija?
Taide on ollut minulle aina intohimo. Taiteilijan ammatti on ollut pienestä pitäen määränpääni, ja niin kauan kuin muistan olen tehnyt sen eteen töitä. Lapsuuteni vietin lähes koko ajan piirustuskynä kädessä ja kasvoin kaikenlaisten kuvataidekerhojen, harrastetilojen ja valokuvauspimiöiden keskellä. Vaikka yliopistokoulutus ei perheessäni ole itsestäänselvyys, vanhempani ja läheiseni rohkaisivat minua uralleni, joten taideopinnot tuntuivat hyvin luonnollisilta.
Opiskelin lukion jälkeen ensin Taidekoulu Maassa kaksi vuotta, kunnes pääsin Kuvataideakatemialle maalaustaiteen linjalle, josta valmistuin maisteriksi 2019. Taideopintojen ohella olen kouluttautunut ompelijaksi sekä toiminut burleskiesiintyjänä. Näillä sivupoluilla on ollut suuri vaikutus siihen, miten teen taidetta ja mistä osasista taiteilijaidentiteettini muodostuu. Minulla on kyltymätön halu opiskella erilaisia kädentaitoja; ompelemisen lisäksi viime vuosina olenkin opetellut mm. tatuoimista ja puukaiverrusta. Näänkin itseni yhtä lailla käsityöläisenä, kuin kuvataiteilijana.
Mistä innostut, inspiroidut?
Eniten innostun itse tekemisestä ja sen myötä tulleista oivalluksista. Olen myös aina viihtynyt taidemuseoiden hiljaisissa huoneissa tiiraillen vanhojen maalausten yksityiskohtia, sekä peilaten niiden ajankuvaa nykyhetkeen.
Saan virtaa myös esim. luonnosta, kangaskaupoista, burleskiklubeilta, YouTuben puunkaiverrusvideoista, koristeellisten käsityön yksityiskohtien löytämisestä arjessani ja erilaisista kohtaamisista kollegoideni ja ystävieni kanssa.
Mistä olet ylpeä?
Tämä on ihana kysymys! Pyrin kysymään tätä itseltäni usein.
Olen viime aikoina yllättynyt sinnikkyydestäni ja optimismistani poikkeuksellisinakin aikoina. Työskentelyni on karanteeneista huolimatta jatkunut, mutta ei samanlaisena kuin aina. Kun taiteen näkeminen livenä ei ole itsestäänselvyys, olen pyrkinyt kehittämään taiteeni saavutettavuutta ja panostanut myös sosiaaliseen mediaan. Pyrin jatkamaan tätä kehitystä myös pandemian laannuttua.
Poikkeusajat ja protestit ovat tuoneet ajatteluuni myös isompaa perspektiiviä ja herätelleet ajattelemaan työssä jaksamista, kuvataiteilijan vastuuta ja alan rakenteellisia epäoikeudenmukaisuuksia. Vaikka tekemistä riittää, olen ylpeä millaisia harppauksia taiteen kentällä on jo nyt otettu esim. antirasististen strategioiden luomisessa ja rakenteellisiin muutoksiin tähtäävissä keskusteluissa.
Töissäsi on paljon kankaita – kankaiden, laskosten ja värien vuoropuhelua – kerro siitä?
Kankaat toimivat töissäni sekä aiheena, että eräänlaisena lähtökohtana, josta käsin tutkiskelen erilaisia maalaamiseen, esittävyyteen ja tilallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Laskokset verhoavat, peittävät ja paljastavat, ja kankaat maalauksissani luovat erilaisia tiloja, pintoja ja aistillisia viittauksia.
Töissäni on myös viittauksia historiallisiin tutkielmiin ja akateemiseen draperiamaalausperinteeseen. Laskostuvat, hulppeat silkit ja sametit ovat toimineet vuosisatoja elementtinä muotokuvien ja asetelmien taustalla, kietoutuen maalausten ja veistosten hahmojen ympärille, liehuen purjeiden lailla heidän ympärillään ja koottuina hallittuihin laskoksiin raskaiden samettihameiden helmoihin. Kankaat kertovat vallasta, vauraudesta ja asemasta, ja alaston kehokin on usein maalauksissa niiden ympäröimä.
Maalauksissani kuvaan kankaiden sileyden ja pehmeyden lisäksi niiden ryppyjä, rispaantuneita reunoja ja purkautuvia saumurointeja. Viikkauksen ja rypistämisen jälkiä, vekkejä, purkaumia ja kankaan pinnasta karanneita kuoseja.
Töissäsi on myös paljon herkkyyttä ja huumoriakin – mitä ne merkitsevät sinulle?
Olen iloinen jos se välittyy katsojalle! En halua ikinä ottaa itseäni liian vakavasti. Toivon, että pitkällekin työstetyistä maalauksistani huokuisi jollain tavalla rentoutta ja leikkisyyttä – sitä kautta mukaan voi tarttua myös huumoriakin. Tuntuisi jotenkin absurdilta tällä vuosituhannella ryppyotsaisesti maalata akateemisia laskostutkielmia lisäämättä perinteeseen omaa persoonaansa. Toisinaan haen kepeyttä asetelmilleni humoristisista taidehistoriallisista viittauksista.
Herkkyys maalatessa korostuu minulle katseen merkityksenä. Käytän havaintomaalauksesta puhuessani joskus termiä “hidas katsominen”. Havainnosta maalaaminen pakottaa katsomaan maalaamisen kohdetta pitkään. Katseella voi poimia maalauskankaalle asioita, joita kameraan ei tallentuisi. Maalaukseen tallentuu myös erilaisia ajallisia kerrostumia, kun valo-olosuhteet muuttuvat ja pöly hiljalleen laskeutuu laskosten poimuihin.